lauantai 25. lokakuuta 2014

1 vuotta!

On pikkuvauvasta tullut jo 1-vuotias!

Synttäreiden kunniaksi Saga sai maittavan aterian. Vähän nakkeja, maksalaatikkoa ja raejuustoa normiruuan sekaan.


Ruoka oli niin maittavaa, että neiti ei uskonut sitä todeksi. Todella varovaisesti lähestyi kuppia ja suostui syömään vaan, kun olin vieressä antamassa luvan.



Vaikka neiti on jo näinkin vanha, niin eipä se näy kuin askeleen pituudessa. Ihan mielettömän energinen, innostunut, kiinnostunut ja oppivainen. Mutta vähän on alkanut ärhentelemään. Taitaa olla tuon teini-iän kauniita puolia. Muutamalle ärhäkälle terrierille on tullut kova sana sanottua. 


Ja ensimmäisen kerran Saga myös alistui. Ei ole enää sitä pentutuoksua suojelemassa, vaan pisti selälleen muutaman corgin edessä. Hyvä tämäkin. Ei tarvi pelätä että meinaa kaikille uhitella.


Virikkeitä saa kehitellä viikottain, koska neiti keksii ne todella nopeasti. Olen alkanut "kierrättämään" leluja. Eli yhtä lelua pidän Sagalle jonkun aikaa ja sitten laitan sen laatikkoon ja vaihdan toiseen. Tämä pitää koiran kiinnostuksen yllä ja pidentää lelun ikää. Nimittäin neiti on aika tuholainen välillä lelujen suhteen.


Haukkumisen Saga on oppinut, mutta ei häiritsevästi. Haukkuu vaan ilmoittaakseen asioista. Jos joku kehtaakin liikkua rappukäytävässä, pelästyy kolahdusta tai näkee kaverin kaukaa. Vähän yritetään sitä hillitä kiinnittämällä huomio toisaalle, ja se on jo tuottanut ihan hyvää tulosta.

torstai 11. syyskuuta 2014

tiistai 9. syyskuuta 2014

Mutta mitä tänään syötäisiin?

Kun Sagan sain päätin että hänet ruokitaan erilailla kuin edelliset hauvani. Nelli ja Wilma saivat kotiruokaa ja tarjolla oli koko ajan kuivanapsuja. Kotiruoka oli hyvää ja koirat voi hyvin, mutta sitten piti syöttää lisäravinteita, valmistaa ruokaa koiralle sopivaksi... Oli jotenkin liian rankkaa. Päätin siis että Saga saa syödä koiran ruokaa ja näin pääsen helpommalla. Tai niin luulin.


Ensin ongelma mistä syöttää. Saga kun on korkeampi kuin edelliset koiruudet, niin jouduin hommaamaan hänelle telineen jossa on vähän korkeutta. Ensin kauhistelin pieniä kippoja, mutta olen todennut niiden olevan juuri sopivan kokoiset. Vettä tulee lisättyä muutaman kerran päivässä, joten pysyy myös raikkaana, ja Saga ei juo vettä vain kuluttaakseen aikaa.

Sitten etsittin sitä oikeaa ruokaa... Huoh.


Me aloitettiin Pedigreellä, koska sitä oli Saga saanut syntykodissaan ja pysyttiin siinä vähän aikaa. Käytin niin raksuja kuin purkkiruokaa (pentuversiota). Sekaan laitettiin viiliä, piimää, kalkkia ja öljyä.


Kalkki oli kasvamista varten ja öljy turkkia varten. Sagalla tahtoi turkki hilseillä aika pahasti ja eläinkaupan öljyllä yritettiin saada sitä kuosiin. Vähän helpotti, mutta sitten alkoikin silmät vuotamaan. Totesin että pakko vaihtaa ruokaa ja jättää markettiruoka hyllyyn.



Eihän se kokonaan jäänyt sittenkään. Huomasin että oli tullut Rainbowlta koiranmakkaraa, jossa ei ollut verta eikä vehnää. Muutaman suosituksen jälkeen päätin kokeilla ja Saga tykkäsin kovin siitä. Samalla vaihdettiin Roayl Caniin nappulat. Pentunappulat meni Sagalle hyvin muutaman pussillisen verran ja turkin hilseily loppui.


Kun Sagan vatsa alkoi kestämään enemmän, niin jätettiin viilit ja piimät pois. Niitä saa enää vaan kun tarve vaatii. Mutta lisättiin sitten ihan normaalia öljyä. Turkki voi nyt todella hyvin ja Royal Canin kelpasi makkaran kanssa.

No sitten huomattiin että silmät vuotaa edelleen. Samoin naksut tahtoi jäädä kuppiin moneksi tunniksi, koska ei kelvannut. Päätin kokeilla jotain lisää.


Pure naturalsilla oli ständi WDSssa ja kävin siellä vähän kurkkimassa valikoimaa. Mukaan lähti pakastettuja lohipaloja joita Saga rakastaa. Ne toimii välipalana ja varsinkin helteillä ollut pelastus, koska jäinen pala on myös viilentänyt koiraa. Näitä ostan pakkaseen vastedes. Terveellistä ja hyvää. Lihapullia varmaan seuraavaksi kokeillaan.


Viikonloppuna kävin ostamassa Sagalle uutta ruokaa. Neiti kun on kohta jo aikuinen (pian 11 kuukautta) ja silmät edelleen vuotaa. Mustissa ja Mirrissä oli tarjouksessa Canagan ruokaa, joita olen monta kertaa jo katsellut. Vähän aikaa myyjän kanssa keskusteluani todettiin että kyseinen ruoka voisi koiralle hyvin sopia. Itse kun suosin terveellistä ruokaa, niin haluan sitä myös koiralleni antaa. Meillä kun koira syö paremmin kuin ihmiset. Ostettiin kala ja kana ruokaa (yksi jäi minulle ja toinen hoitopaikkaan) ja ainakin nyt on vetänyt ruokaa ihan innolla. Nyt kun toisessa ruuassa on jo öljyjä (kalassa), niin kokeilen pudottaa myös ruokaan ennen lisätyn öljyn.


Saga kiittää ruuasta voimalla oikein hyvin.




maanantai 25. elokuuta 2014

Saga 10 kuukautta


Mun pikkuneidistä on kasvanut jo iso hauva. Mutta käyttäytyy vielä kuin vauva. Kamalasti on kehitystä tapahtunut ja nyt sitä jo tuntee koiransa aika hyvin. Saga osaa kiukutella kun on nälkäinen, haluaa päästä ulos tai kun on väsynyt. Ruualla ei neitiä kouluteta, mutta lelut saa pään sekaisin. Rakastaa edelleen kaikkia, mutta ärhäkkä on myös, jos on liian innokas kaveri.


Käytiin testaamassa neidin kanssa uimista, mutta ei ihan tajunnut veden ideaa. Lopulta kannoin neidin veteen ja osasihan vesikoirani uida. Ei kuitenkaan innostunut siitä kamalasti, mutta ei kammoakkaan.


Vahtimisvietti on kova ja kyllä räksyttää kaikelle poikkeavalle. Jos parvekkeen ohi kävelee joku, niin Saga kyllä ilmoittaa siitä minulle. Vähän yritetään sitä rajoittaa, koska en halua että Saga yksin ollessaan alkaa haukkumaan jokaiselle pihaukselle.


Koirapuistosta on tullut ihan lempipaikka. Meidän lähellä on loistava puisto, jossa käydään niin usein kun sää ja aika sallii. Sagalla on niin paljon energiaa, ettei normaali lenkitys siihen riitä. Ja varsinkin kun rakastaa noutaa palloa. niin puistossa saa sitten noudella sitä niin paljon kuin jaksaa (ja ei, me emme heitä palloa jos siellä on muita koiria).


Helteet veivät hetkeksi neidin ruokahalun, mutta nyt viilentyessä se on taas palannut. Sagan pitäisi saada vielä vähän massaa, jotta nahka sopisi kroppaan hyvin. Vielä on tilaa kasvaa ja eiköhän tässä muutaman kuukauden sisään sekin tila lihaksilla täyty.


10 kuukautinen Saga on jo melkein pentutuoksunsa jättänyt taakseen. Vielä askellus on pentumaista, käytös todellakin ja opittavaa on paljon. Mutta aikuisen koiran elkeet on jo tullut esille. Teinin rajojen kokeilemista, pientä taistelua tekemisistä ja aina ei jaksa kuunnella mitä se omistaja käskee.

Haaveena olisikin aloittaa kohta treenaamaan agilityä varten. Pitää katsoa kuinka siinä käy.


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kärsivällisyyttä

Jos jotain on oppinut pennun kanssa, niin se on kärsivällisyys. Sitä on ehtinyt jo unohtamaan kuinka paljon sitä tarvitsee koiran kanssa. Vanhat koirani kun osasivat jo tarvittavat asiat ja uusia asioita ei ollut niin paljoa kuin pennun kanssa.
En ole mitenkään kärsivällisin ihminen. Haluan usein kaikki heti-nyt tai edes hetken päästä. Jos opettelen uutta asiaa, niin haluan heti osata sen hyvin. Harjoittelu on tuskaa. Mutta Sagan kanssa olen oppinut että kaikkea ei voi saada heti.


Koiralla kestää oppia asioita ja pienet askeleet ovat parhaita. Jos alkaa heti haasteellisella asialla, niin se vie pidemmän aikaa. Sen oppi pentukoulussa konkreettisesti. Kun vähitellen jotain asiaa opetteli, niin lopputuloksena oli pysyvämpi oppiminen ja koira ymmärsi paremmin mitä haettiin. Ihan vaikka kontaktin hakeminen. Kun koira vilkaisi vähän silmiin, niin heti palkinto. Vähitellen Saga oppi hakemaan katseen pyytäessä (ja tietenkin nyt unohtanut, koska en ole treenannut sitä tarpeeksi...)


Liikkuvien asioiden kanssa olin hetken jo pahasti pulassa. Saga tahtoi hyppiä ja haukkua pyörille. Muutaman kerran saatiin aikaan vaaratilanteita. Päätin sitten alkaa totuttamaan hitaasti Sagaa pyöriin. Aina kun pyörä meni ohi, niin kiinnitin Sagan huomion minuun namun tai kehujen kanssa. Pyörä pääsi menemään rauhassa ohi ja nyt neiti ei pyöristä niin paljoa välitä. Kunhan ei mene 10 cm läheltä ohi hurjaa vauhtia (voisivat oppia pyöräilijät hidastamaan vauhtia koiran kohdalla ja soittamaan kelloa jos näyttää että ulkoiluttaja ei ole tietoinen selän takana tulevasta pyörästä)


Tänään huomasin taas uuden asian minkä Saga on oppinut. Turkin pesemiset ovat olleet haasteelliset, koska Saga yrittää silloin pomotella ja ei tykkää olla paikallaan. Hiustenkuivaaja on pelottava ja karsta on vihollinen. Olen lopulta naarmuilla ja päätä särkee, mutta Saga on kuiva ja harjattu. Päätimpä aloittaa pesemiseen totuttamisen. Muutaman päivän välein otin harjan ja pikaisesti harjasin neitiä (lyhyttä karvaa ei oikein tarvitsisi edes harjata), ja nyt antaa harjata aika rauhassa. Takkujen kohdalla vilkaisee pahasti tai kun painan liikaa karstaa.
Tänään tapahtui läpimurto hiustenkuivaajan kanssa. Ekoilla kerroilla jouduin pitämään Sagan narussa kiinni, jotta sain kuivattua. Neiti juoksi puhaltavaa ilmaa karkuun ja yritti leikkiä kuivaajan kanssa. Haukkui ja hepuloi. Jos ei olisi ollut talvi, niin olisin jättänyt koiran vaan kuivamaan itsekseen. Joten asialle oli pakko tehdä jotain.
 Saga hengaa kanssani vessassa kun kuivaan tukkaani. Olen siinä sivussa antanut Sagan haistella kuivaajaa rauhassa ja välillä puhaltanut sillä neidin selkään. Kehunut kun ei ole reagoinut siihen mitenkään. Ja tänään Saga istui paikallaan koko kuivausoperaation! Voisin väittää että jopa nautti puhaltavasta lämpimästä ilmasta. Siihen meni 7 kuukautta, mutta kannatti.


Kyllä Sagasta tulee vielä hieno neiti. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Koirakoulua

Kävimpä koiruuden kanssa pentukurssin. Kyseessä oli Taitoa tassuille pennun tehokurssi. Ensin mietin että mitäs siellä oppii, kun olen kolunnut pentukirjat ja temppuohjeet läpi. Mutta huh, onneksi lähdin sinne.


Ensinnä se toi koiralle virikkeitä. Vaikka vaan kerran viikossa käytiin kurssilla, niin hurjasti koira sai siitä irti. Maanantai-illat meni nukkuen, koska tunti väsytti kunnolla.


Monia pieniä vinkkejä sai kurssin hinnalla. Minä vielä kun kysyin kaikenlaisia lisäkysymyksiä, niin koiran kanssa oli paljon helpompaa tehdä töitä. Sitä on monta juttua jota ei tule edes ajatelleeksi. Kuten se, että jos haluat koiran oppivan "irti"-käskyn, niin koiran tulee vapaaehtoisesti ensiksi luopua lelusta/kepistä. Siitä sitten vähitellen kehitytään.


Johdonmukaisuutta ja hermoja. Sitä pennun kouluttaminen vaatii. Itse olen todella huono hermojeni kanssa. Haluan kaikki heti nyt, mutta Sagan kanssa olen oppinut että asiat vievät aikansa. Vetämistä on treenattu jo 9 viikkoa ja vieläkin saa välillä pysähdellä. Mutta parannusta on tapahtunut paljon. Toisaalta pentuaikana ei voi olettaa koiran olevan rauhallinen tallaaja.


Bussilla liikkuminen tuli sivussa opittua. Käytiin tunneilla bussilla ja Saga oppi helposti bussilla matkaamisen. Ollaan kyllä muuallekin kuljettu julkisilla, mutta nyt sitä treenattiin viikottain.


Saga rakastaa muita koiria, mutta pentukurssilla hän vähän oppi rauhoittumaan muiden seurassa. Edelleen hän saa hepulin nähdessään toisen koiran, mutta sitäkin vähitellen treenataan pois. Neiti vaan rakastaa liikaa kaikkia.


Ehdottomasti suosittelen pentukurssia pennun omistajille. Vaikka sinulla olisi ollut ennen koira. Mutta jos pentu ajasta on yli 5 vuotta, niin ehdottomasti kurssille. Siellä taas muistaa kuinka paljon työtä pentu vaatii, jotta siitä saa hyvän koiran.